Minna Haveri
”Saako toisen puolesta puhua?” – sekä muita erityistaiteen eettisiä kysymyksiä
Euroviisujen ja Pertti Kurikan nimipäivien myötä saimme oppia paljon kehitysvammaisten ihmisten elämästä. Tiedämme nyt, etteivät jalkahoidot miellytä kaikkia ja että asuntolaelämä voi käydä hermoille. Myös kehitysvammaisten oikeudet ja niiden puutteet nousivat yleiseen keskusteluun. PNK osoitti, miten taide voi antaa äänen ja tehdä näkyväksi. Yleinen ilmapiiri muuttui suotuisammaksi kehitysvammaisten tuottamalle kulttuurille.
Helposti unohdetaan, ettei suosikkiyhtyekään ei syntynyt tyhjästä. Kehitysvammaisten taidetyöskentely vaatii erityisiä tukitoimia. Kehitysvammaisten muusikoiden lisäksi Suomessa on kasvava joukko erityistä tukea tarvitsevia henkilöitä, jotka harrastavat, opiskelevat tai tekevät työkseen kuvataidetta. Erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden oikeus taiteeseen ja kulttuuriin ei kuitenkaan toteudu maassamme yhdenvertaisesti. Pääsy ammattimaisesti ohjatun taidetoiminnan piiriin on sattumanvaraista. Vaikka kuvataiteilija on yhteiskunnassamme tunnustettu ammatti, suhtaudutaan taidesisältöiseen työtoimintaan useissa kunnissa valitettavan epäilevästi.
Osallisuus taiteeseen ja kulttuuriin on lakiin kirjattu oikeus. Tarvittavien tukitoimien ja koulutusmahdollisuuksien puuttuminen on passiivista syrjintää, este osallisuudelle. Yhä monet erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret jäävät asiantuntevan taideopetuksen ulkopuolelle, eikä heillä aikuisenakaan ole mahdollisuutta opiskella tai harrastaa taidetta muiden tavoin, saati toimia taiteilijana. Lahjakkuus saattaa jäädä tunnistamatta tai taiteilijuus tukahtua tuen puuttuessa.
Taiteessa avautuu mahdollisuus kohdata toinen. Kuva on kieli, jolla voi viestiä suoraan ja ilman sanoja. Silti samalla tavalla kuin kehitysvammainen henkilö tarvitsee tukea taiteilijana toimimisessa, erityistaide tarvitsee puolesta puhujia. Mutta miten puhua puolesta, ilman että puhuu päälle? Miten yhteiskunnassamme saavat äänensä kuuluville ne, joilta puuttuvat sanat? Voiko outsider-taiteilijuus tarjota sisäänkäynnin taidemaailmaan?
Seminaariesitelmässäni käsittelen erityistaidetta taiteen tasa-arvon näkökulmasta, eettisiä kysymyksiä painottaen. Havainnollistavat esimerkit löytyvät parhaillaan kirjoitustyön alla olevasta erityistaiteen oppaasta, jossa pyrin nostamaan esille erityistaidetoiminnan eettisiä kysymyksiä ja vastaamaan niihin esittelemällä erityistaiteilijoiden ja -toimijoiden parhaiksi kokemia toimintamalleja. Pohdin myös erilaisia tutkimuksellisia käytäntöjä erityistaiteilijoiden ”kuulemiseksi” heitä koskevissa asioissa.
Bio
Minna Haveri (TaT) on helsinkiläinen vapaa tutkija ja taidekasvattaja. Haverin vuonna 2010 julkaistu väitöskirja käsittelee suomalaista nykykansataidetta sen eri konteksteissa. Väitöksen jälkeisessä tutkimustyössään Haveri on tarkastellut käsityöperustaista taideilmaisua sekä erityistaidekasvatuksen kysymyksiä. Haveri on laajasti kiinnostunut taiteen marginaaleista sekä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta taiteen ja taidekasvatuksen kentillä. Hän toimii aktiivisesti kulttuurialan järjestötyössä, muun muassa ITE ry:n hallituksessa ja varapuheenjohtajana kansallisessa Kettuki -verkostossa, jonka tavoitteena on tehdä erityistaidetta tunnetuksi sekä parantaa erityistaiteilijoiden työskentelymahdollisuuksia.