Tiina Pusa & Sinikka Rusanen & Seija Mäenpää
Lapsen kokemus varhaisesta taidekasvatuksesta
Esitys on osa Taidekasvatuksen lapsi –tutkimusta. Se tarkastelee lapsen taiteellista toimintaa sosiokulttuurisista näkökulmista. Minkälaisia toimintakulttuureja ja intressejä lapsen taidetoiminta ilmentää?
Esityksessä tarkastellaan rinnan kahta toisiaan täydentävää aineistoa. Keskeisenä aineistona on yhden seitsemänvuotiaan lapsen kanssa käyty keskustelu hänen kolmen kuvallisen portfolionsa äärellä. Toinen aineisto on kyseisen lapsen äidin haastatteluaineisto, jolla pyritään ymmärtämään lapsen kuvataiteellista toimintaa ja sen yhteyksiä hänen elämäänsä.
Portfoliot sisälsivät lapsen maalauksia, piirroksia ja kollaaseja autenttisina hänen päiväkotiajaltaan, esikouluajalta ja ensimmäiseltä kouluvuodelta. Aineisto käsittää siis varhaiskasvatuksen, esiopetuksen ja alkuopetuksen taidekasvatuksen tuotoksia. Portfolioista kaksi on varhaiskasvatusinstituutioissa koottuja, jolloin mukaan otetut tuotokset heijastelevat kasvattajien näkemyksiä siitä, mitkä ovat säästämisen arvoisia tuotoksia. Kouluvuoden portfolio on lapsen ja hänen äitinsä yhdessä kokoama.
Portfoliot tallentavat lapsen toimintaa pitkäjänteisesti ja tekevät näkyväksi hänen kehitystään. Siten ne antavat aineksia lapsen identiteetin ja sen muutosten tarkastelulle. Sen lisäksi ne kertovat ohjatusta taidekasvatustoiminnasta, jota näyttää luonnehtivan kasvattajan antamien ohjeiden noudattaminen ja tulosten kaavamaisuus. Esimerkiksi yhden pelleä esittävän kuvan kohdalla lapsi oli ensin tehnyt mustan pellehahmon, mutta kasvattaja oli pyytänyt lasta tekemään uuden, mallin mukaisen kuvan. Kutsumme tätä aineistosta esiin nousevaa aikuisen vahvasti säätelemää ilmiötä nimellä sääntötaide.
Lapsi piti tärkeimpänä tuotoksenaan omaehtoisesti tehtyä kuvasarjaa, jota hän oli työstänyt päiväkoti- ja esikouluvuonna. Se oli eräänlaista dokumentaatiota leikistä, jota lapsi leikki päiväkotikavereidensa kanssa ulkona. Kiinnostavaa tässä esiin nostossa on lapsen luoma oma todellisuus institutionaalisen kasvatusympäristön sisällä. Muiden omaehtoisesti tehtyjen kuvien joukossa oli paljon mediakuvastoon pohjautuvia töitä. Lapsi kertoi, miten hän kehitteli aiheita ja miten hän joskus jälkikäteen huomasi tehneensä kuvan esimerkiksi juuri näkemästään elokuvasta kuten esimerkiksi Joulupukki ja noitarumpu. Omaehtoisten töiden kautta nousee esiin lapsen taidetoimintaa kulttuurisena ilmiönä ja erityisesti lasten vertaiskulttuurin sekä symbolisen kulttuurin erilaiset muodot (Corsaro 2005). Missä määrin taidetoimintaa toteutetaan lapsille suunnattuna kulttuurina, jossa aikuisen valta-asema on vahva ja missä määrin sille on tilaa lasten omana kulttuurina, jossa lapsen on mahdollista arvottaa toimintaa omista lähtökohdistaan?
Aineiston avulla kohdistamme huomion vallan kysymyksiin kasvatusympäristöjen sisällä tapahtuvassa taidetoiminnassa. Kriittisesti tarkasteltuna portfoliotyöskentely voidaan nähdä osana terapeuttista eetosta, jos portfoliot ymmärretään yksittäisen lapsen kehityskulun kuvauksena ja hänen itseymmärrystään lisäävinä työkaluina (Saastamoinen 2014). Jos ohjattu taidekasvatustoiminta ja sen dokumentointi portfolioihin tapahtuvat sääntötaiteen ja terapeuttisen eetoksen hengessä, miten voisimme olettaa, että lapsesta kasvaa itsenäinen ja yhteisöorientoitunut toimija omissa kulttuurisissa ympäristöissään?
Corsaro, W. A. (2005). The Sosiology of Childhood. Thousand Oaks, California: Pine Forge Press.
Saastamoinen, M. (2014). Terapeuttinen eetos sosiaalipedagogiikan uhkakuvana? Teoksessa Sosiaalipedagoginen aikakausikirja, Vuosikirja 2014. 15. Vuosikerta. Suomen sosiaalipedagoginen seura ry. Tampere: Suomen Yliopistopaino Oy – Juvnes Print.
Bio
Tiina Pusa, TaT
Pusa on taidepedagogiikan yliopistolehtori Aalto-yliostossa, taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa. Hänen tutkimukselliset kiinnostuksenkohteensa asettuvat taiteen ja yhteiskunnallisen risteysalueelle.
Sinikka Rusanen, TaT
Rusanen toimii kuvataiteen didaktiikan lehtorina Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksessa. Hän on käsitellyt tutkimuksissaan tutkivaa näkökulmaa opettajuuteen, taidekasvattajan ammatillista identiteettiä sekä varhaisiän taidekasvatusta ja lastenkulttuuria.
Seija Mäenpää, TaM
Mäenpää toimii taide- ja ilmaisuaineiden lehtorina Metropolia ammattikorkeakoulussa sosiaalialan koulutusohjelmassa. Opetusalueena hänellä on soveltava kuvataidekasvatus, joka saa perustelunsa sosiaalipedagogiikasta. Sosiokulttuurinen innostaminen sekä yleensä osallisuuden vahvistaminen ovat keskeisiä kuvataidetoiminnassa sosiaalialalla.