Jussi Mäkelä
Vapauden haaste
”Mikä tahansa, mikä ei kumpua ihmisen vapaasta valinnasta, tai on vain opetuksen ja opastuksen tulos, ei sisäisty osaksi hänen olemustaan vaan jää vieraaksi hänen todelliselle luonnolleen…”
Maailma on parissa sadassa vuodessa muuttunut, mutta jotain kovin tuttua on klassisen liberalismin oppi-isän Humboldtin ihanteissa. Pedagogiikan ja vapauden välinen ristiriita on ikiaikainen ja pysyvä. Ihmiseksi tulemisen ideaaliin kuuluu henkiseen vapauteen kasvaminen. Toisaalta kuitenkin yhteiseloonkin pitäisi pystyä. Kuvittelukyvyn merkitystä eettisyyden kehittymiselle ei liene kiistäminen, eikä sen merkitys ole ihan vähäinen yhteiskuntaa kehitettäessäkään. Jos haluamme parempaa, meidän on pystyttävä kuvittelemaan se. ”Taide on vapauden tiedettä”, Beuys sanoi. Taide voi avata uusia näköaloja ja viekoitella jokaisen vapaata, luovaa henkeä. Sosiaalisen todellisuuden muuttamiseen vaaditaan ihminen – tai oikeastaan ihmisiä yhdessä, yhteisymmärryksessä. ”Me olemme vallankumous.”
Esitykseni hahmottelee yhdenlaisen taiteilijakuvan yhteiskuntahistoriallista ja filosofista kaarta askelmerkkeinään Humboldt, Bergson ja Merleau-Ponty. Kommentteja antavat Marcel Duchamp, Allan Kaprow ja Joseph Beuys. Pyrkimättä lopulliseen tai kattavaan kuvaan etsin vastausten sijaan sopivia asioita ihmeteltäväksi. Keskityn ihmettelyssäni Beuysiin kysyen, miten hänen laajennettua taidekäsitystään lopulta pitäisi tulkita. Millaisen ontologisen perustan voimme löytää sille fenomenologisen tarkastelun kautta? Mitä se tarkoittaa taiteilijan kannalta; jos ”jokainen ihminen on taiteilija”, mihin tarvitsemme ”oikeita” taiteilijoita? Kasvatus voisi ottaa oppia taiteilta, mutta pitäisikö myös taiteilijoiden siis avartaa katsantoaan; ”opettajana oleminen on suurin taideteokseni”, julisti Beuys. Opettaa tai julistaa ei saisi, vaan ymmärryksen pitäisi itse kullakin syntyä oman toiminnan kautta tai omalla kekseliäisyydellä: millainen julkinen pedagogi taiteilijan pitäisi siis olla?
Puheenvuoroni käsittelee tekeillä olevan kasvatusfilosofisen väitöstutkimukseni ontologisia ja pedagogisia teemoja. Taideperustaisen tutkimukseni ytimessä on taiteellinen työskentely, joka tarkastelee, jäljittelee ja soveltaa Joseph Beuysin taidetta ja filosofiaa, lopullisena päämääränään erkaantua lähtökohdistaan omaksi näkemyksekseni sosiaalisen kuvanveiston käsitteestä ja sen toteuttamisesta. Tähän taiteelliseen prosessiin liittyen esitykseni sisältänee performatiivisia elementtejä – mutta mikäänhän ei ole niin varmaa kuin epävarma…
Bio
Jussi Mäkelä on taustaltaan kuvataideopettaja ja luokanopettaja. Tällä hetkellä hän työskentelee tutkijana Koneen säätiön rahoittamassa Art-Eco -projektissa tehden Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikköön väitöskirjaa Joseph Beuysin sosiaalisesta kuvanveistosta. Mäkelän kiinnostuksen kohteena on vapaan luovan ihmisen perustavanlaatuinen vastuu, ja hän tarkastelee ihmisen ja ympäröivän maailman kompleksista suhdetta taideperustaisen fenomenologisen tutkimuksen kautta.