Väitös taiteen alalta: TaM Mimmu Rankanen

Mimmu Rankasen väitös tutkii osallistujien näkökulmia taideterapian prosessiin ja vaikutuksiin.

TaM Mimmu Rankanen esittää tarkastettavaksi väitöskirjansa The Visible Spectrum: Participants’ Experiences of the Process and Impacts of Art Therapy perjantaina 30. syyskuuta 2016. Vastaväittäjänä toimii professori Vicky Karkou, Edge Hill University. Kustoksena on professori Paula Hohti, Aalto-yliopiston taiteen laitos.

Keskustelu käydään englanniksi.

TIIVISTELMÄ

Taideterapia vaikuttaa olevan osallistujilleen yksi pidetyimmistä ennaltaehkäisevän sekä kuntouttavan työn muodoista useissa eri konteksteissa kasvatuksellisesta työstä psykiatriaan asti. Vaikka taideterapian alalla onkin lukuisia erilaisia teoreettisia ja käytännön lähestymistapoja, ne kaikki perustuvat terapeuttisessa suhteessa tapahtuvan taiteen tekemisen vaikutuksiin ja terapeutin sekä asiakkaan väliseen yhteistyöhön. Tämä tohtorin väitöstutkimus keskittyy analysoimaan asiakkaiden kuvauksia taideterapian prosessista sekä määrittämään mitkä tekijät vaikuttavat asiakkaiden kokemusten laatuun. Lisäksi tutkimuksessa pyritään selvittämään millaisia vaikutuksia taideterapiaan osallistuneet pitävät henkilökohtaisesti merkityksellisinä.

Aiemmat tutkimukset eivät ole pyrkineet systemaattisesti tarkastelemaan sitä, minkälaisia taideterapian aikana kohtaamiaan kokemuksia asiakkaat kuvaavat itselleen haastaviksi. Niissä ei ole myöskään pyritty kehittämään teoreettisia malleja, joiden avulla olisi mahdollista käsitteellistää niitä taidetyöskentelyyn ja vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä, jotka ovat ratkaisevia terapeuttista muutosta edesauttavina tai sitä estävinä. Tässä tutkimuksessa näitä kysymyksiä lähestytään useista eri suunnista keskittyen niin yksilötaideterapian kuin ryhmätaideterapian käytäntöjen tarkasteluun joko aikuiskasvatuksen tai psykoterapian konteksteissa.

Tutkimus koostuu neljästä erilaisia aineistoja sekä tutkimusmenetelmiä trianguloivasta osatutkimuksesta, mikä mahdollistaa taideterapiaan osallistuneiden henkilöiden kokemusten rikkaiden kuvausten analysoimisen useasta teoreettisesta näkökulmasta. Taideterapiaprosessia ja sen vaikutuksia eritellään huomioiden kokemuksellisuuden eri tasot kuten aistimukset, havainnot, kehollisuuden, emootiot, merkitykset, assosiaatiot, ajatukset sekä dialogisuuden ja vuorovaikutuksen aspektit. Osatutkimuksista kaksi hyödyntää menetelmänään tapaustutkimusta, mikä mahdollistaa yksittäisten asiakkaiden kertomusten kuvaamien kokemusten yksilöllisten laatujen rikkaamman ja syvemmän analyysin kun taas toiset kaksi osatutkimusta edustavat systemaattista sisällönanalyysia, mikä puolestaan mahdollistaa jaettujen teemojen löytämisen lukuisten osallistujien kokemusten kuvauksista.

Keskeisiksi muutosta edesauttaviksi tekijöiksi paljastuvat taideterapiaprosessin aikana kohdattujen epämiellyttävien kokemusten kuten haastavien tunteiden ja vuorovaikutuksen sekä taidetyöskentelyn vaikeuksien ääreen pysähtyminen ja niiden tietoinen reflektio. Toisaalta tapaustutkimuksen perusteella myös muutos taidetyöskentelyn laadussa ja siirtyminen tietoisesta hallinnan pyrkimyksestä spontaanin leikilliseen työtapaan voi olla merkittävä aiemmin tuskalliseksi koetun kokemuksen muuntumista edesauttava tekijä. Sen sijaan muutosta ehkäiseviksi tekijöiksi muodostuivat haavoittuvuuden tai kyvyttömyyden kokemukset ja niiden ilmaisematta jättäminen. Kyvyttömyyden kokemuksia saattoi ilmetä sekä suhteessa ryhmässä tapahtuvaan sanallistamiseen että terapeuttisen taidetyöskentelyn menetelmiin ja tavoitteisiin. Niin taidemateriaaleja käsitellessä kuin ryhmäläisten välisessä vuorovaikutuksessakin saattoi myös herätä prosessin aikana ratkaisemattomiksi jääviä tunteita. Lisäksi oman ilmaisun esteeksi saattoi muodostua toisten tekemien tulkintojen ennakointi tai pelko. Tutkimuksen tuloksena asiakkaiden kokemien epämiellyttäviä tunteita herättävien henkilökohtaisten, taiteellisten ja vuorovaikutuksellisten kokemusten kohtaamisen ja reflektion keskeinen merkitys taideterapian lopputulokselle kirkastuu sekä tulee jäsenneltyä uudella tavalla.

Tutkimuksen tuloksena tunnistetaan myös kuusi taideterapiaan osallistuneille asiakkaille merkityksellistä koettua lopputulosta: (a) Lisääntynyt itsereflektiokyky ja henkilökohtaiset oivallukset, (b) arkeen voimavaroja antavat itse-ilmaisun ja luovuuden kokemukset, (c) parempi tunteiden tunnistamisen ja käsittelyn kyky, (d) kokemus sosiaalisesta tuesta ja hyväksytyksi tulemisesta, (e) lisääntynyt itsen ja toisten ymmärrys sekä hyväksyminen, (f) taideterapian mahdollistama menneisyyteen liittyvien tunteiden ja tulevaisuuden mahdollisuuksien työstäminen.

Tutkimuksen teoreettisena lopputuloksena eri osatutkimusten löydökset käsitteellistetään hyödyntäen taideterapian yhteistyösuhteessa vaikuttavien tekijöiden jäsentämisessä taideterapian kolmiosuhteen mallia sekä kehittämällä uudenlainen kolmiopyramidi-malli ryhmätaideterapian työskentelyallianssin sekä siinä vaikuttavien prosessia edesauttavien tai ehkäisevien tekijöiden kuvaamiseen. Lisäksi tutkimuksen yhteenveto-osion teoreettisessa osuudessa esitellään tutkimuksen kuluessa rakentunut uudenlainen useita teorioita integroiva malli taideterapian työskentelyprosessin kuvaamiseen, jossa yhdistetään sekä taideperustaiset että psykoterapeuttiset ydinprosessit.

Käsillä oleva tutkimus antaakin sekä uudenlaisia teoreettisia malleja taideterapiassa vaikuttavien prosessien tutkimukseen että käytännön työkaluja terapeuttistavoitteiseen asiakastyöhön erilaisissa konteksteissa aikuiskasvatuksen kokemuksellista ryhmistä yksilöpsykoterapiaan asti syventäen ymmärrystämme asiakkaiden näkökulmista taideterapian muutosprosessiin sekä sen esteisiin.

TERVETULOA!